Lamellihirsitalon energiankulutus

Tiivistelmä

Rakennusten energiatehokkuus ja ilmanpitävyys ovat nousseet rakentamisessa tärkeiksi tekijöiksi 2000-luvulla. Suomessa tuli voimaan 2008 laki rakennusten energiatodistuksista, jolla pantiin täytäntöön EU:n direktiivi rakennusten energiatehokkuudesta 2002/91/EY. Rakennusmääräyksiä rakennusten energiatehokkuudesta on muutettu mm. vuosina 2003 ja 2007 sekä uusin muutos, joka astuu voimaan vuonna 2010. Rakennusten energiankulutuksen kasvun rajoittamisessa on loppupeleissä kysymyksessä ilmastomuutoksen hillitsemistalkoot. EU hyväksyi vuonna 2007 energia- ja ilmastopaketin, jossa tavoitellaan mittavia energiasäästöjä jokaisella sektorilla.

Rakennuksen ilmanpitävyydellä on rakennusten energiankulutukseen vaikutusta, kun ilmanpitävyys on heikkoa. Ilmanpitävyyden merkittävyys kuitenkin pienenee nopeasti verrattaessa melko tiiviitä taloja keskenään. Tällöin korostuvat energiansäästön saavuttamisessa asumistottumukset ja asumiskäyttäytyminen sekä viihde-elektroniikan käyttö. Energiansäästön ja -tehokkuuden tavoittelussa on muistettava asumisterveys ja rakennusfysiikka, jotta saavutetaan hyvä lopputulos.

Hirsitalojen seinän lämpöhäviö on suurempi kuin muiden materiaalien, koska sitä on käytetty lisäeristämättömänä massiivirakenteena. Muiden materiaalien rakenne on suunniteltu niin, että minimivaatimukset täytetään. Hirsitalojen osalta toimintatapa on sellainen, että hirsiseinän U-arvo täyttää maksimiarvon ja erotus kompensoidaan muiden rakennusosien paremmilla lämpöhäviöarvoilla sekä tehokkaammalla ilmanvaihdon lämmöntalteenotolla. Rakennusten energiansäästötavoittelussa hirsitalot ovat nähty huonompana vaihtoehtona kuin rankarakenteiset puutalot. Tässä opinnäytetyössä on tutkittu kyselytutkimuksella ja yhden hirsisen pientalon osalta lamellihirsitalojen energiankulutusta.

Opinnäytetyössä selvisi, että samoin kuin muussakin rakentamisessa, niin myös hirsitaloissa rakentamisen laatu ja oikeaoppinen suunnittelu on tärkeätä, jotta saadaan toimiva, terveellinen ja energiatehokas talo. Vaikka hirsiseinän U-arvo on heikompi kuin muilla seinärakenteilla, niin muiden rakennusosien kompensoinnilla saadaan vaipan lämpöhäviötaseesta yhtä hyvä kuin määräysten mukainen talo. Hirsitalo voi olla tiivis talo, mutta hirsitalon rakentamisessa pitää kaikki rakenneliitokset tehdä tiiviiksi uusien ohjeiden mukaisesti eikä kuvitella, ettei liitoksien ilmanpitävyydelle olisi merkitystä, kun on kysymyksessä hirsitalo. Hirsitaloissakin ilmanvaihdosta huolehtii siihen suunniteltu laitteisto eikä tule ajatella, että hirsitalon vuotoilmanvaihto kuuluu toimia talon ilmanvaihtona. Kun hirsitalo on rakennettu rauhassa ja laadukkaasti ilmanpitäväksi ja se on todennettu ilmanpitäväksi, niin sen energiatehokkuus on kilpailukykyinen muiden kanssa. Todelliseen rakennusten energiankulutukseen vaikuttavat merkittävästi asumistottumukset ja asunnon käyttö, niin pelkällä laskennallisella rakennusten energiatehokkuudella ei voida saavuttaa todellista energiansäästöä. Siksi pelkästään rakennusmääräysten jatkuvalla kiristäminen ei mahdollisesti saavuteta niitä energiansäästötavoitteita, joita EU:ssa yritetään saavuttaa rakentamisessa.